Avainsanat
Olin joulukuussa kuuntelemassa paneelikeskustelua Aalto yliopistolla aiheesta ”Johtamisen ensihaasteet”. Keskustelijoiden tausta ja johtamiskokemuksen määrä vaihtelivat paljon. Kaksi heistä edusti korkeakoulua, kolmas oli tehnyt pitkän uran yrityselämän palveluksessa ja toimi nyt hallitusammattilaisena, ja neljännen – Jutta Urpilaisen – johtamiskokemus oli kertynyt politiikassa sekä aiemmin opettajana toimiessaan.
Panelistien viesti uudelle johtajalle on kuunnella omaa ääntä. Pitää löytää oma tapa johtajana, vaikka ympäristö esittää omat odotuksensa. Vaikeinta oman linjan löytäminen ja säilyttäminen on silloin, jos vastassa ovat vahvat perinteet ja traditiot. Johtajuudesta tulee kuitenkin poukkoilevaa, jos kuuntelee liikaa muiden neuvoja, ja silloin myös oman jäljen jättäminen on vaikeaa. Johtajan on toki tärkeää kuunnella, mutta viime kädessä hänen tulee tehdä päätökset oman sisimpänsä mukaan. Johtamisessa nähtiin haasteellisena se, miten toimia jämäkästi asiassa, jota ei itsekään täysin osaa tai tiedä. Omiin ajatuksiin luottaminen kasvaa vähitellen.
Johtaja ei voi delegoida kaikkia asioita, vaan hänen on tehtävä päätös ja kannettava vastuu sen vaikutuksista. Omien päätösten kanssa on opittava olemaan sinut – vääristä päätöksistä pitää päästää irti ja suunnata eteenpäin.
Johtaja kohtaa työssään eri tahoilta odotuksia, joita hänen pitäisi myös pystyä hallitsemaan. Se on monelle yllätys, koska esimerkiksi asiantuntijaroolissa ei vastaavanlaista kohtaa, ainakaan samassa mittakaavassa. Toinen yllätys on se, että johtaminen on yksinäistä ja johtaja tuntee usein itsensä yksinäiseksi.
Konfliktien ratkaiseminen on yksi haastavimmista johtajalle kuuluvista tehtävistä. Panelistien mukaan sellaisissa tilanteissa pärjää, kun on tasapuolinen, oikeudenmukainen ja noudattaa omaa linjaansa. Luottamus syntyy siitä, että johtaminen on johdonmukaista ja ratkaisut ennakoitavissa.
Toinen yllätys on se, miten yksinäiseksi johtaja itsensä tuntee.
Keskustelun teema olisi yhtä hyvin voinut olla ”Mikä tekee hyvän johtajan?”. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että johtajana pärjää, kun on visio siitä, mihin pyritään. Johtajalla on vastuullaan ohjata kokonaisuus kohti tuota visiota ja innostaa ihmiset ympärillään. Kuitenkaan ”hyvä pöhinä” ei riitä, jos management ei toimi ja sinkoillaan joka suuntaan.
Ei pidä pelätä tehdä virheitä, sillä se tappaa luovuuden, ja luovuutta johtamisessa tarvitaan. Lisäksi tärkeäksi nähtiin innostus ja intohimo työhön sekä johtamiseen – jopa niin, että ne merkitsevät keskustelijoiden mielestä enemmän kuin uutteruus ja järki.
Hyvä johtaja antaa vapauksia työntekijöille ja samalla selkeät raamit, joiden puitteissa toimitaan. Työntekijöiden pitää tietää, mitä heiltä odotetaan ja miksi työtä tehdään. Valmentamalla pääsee pidemmälle kuin komentamalla. Hyvä johtaja on reilu ja riittävän autoritäärinen. Hyvän johtajan tunnistaa lisäksi siitä, että hän nostaa ympärilleen eri lailla ajattelevia ihmisiä, mikä ilmentää myös tiettyä vahvuutta.
Paneelikeskustelussa ei muodostunut radikaaleja mielipide-eroja. Keskustelua oli mielenkiintoista kuunnella ja keskustelijoiden kanssa oli helppo olla samaa mieltä. Sinänsä kiinnostavia ajatuksia, muttei järisyttävän uusia.
Itse ajattelen, että hyvä johtajuus on pitkälti näkökulmakysymys. Johtajaa ympäröi vaatimusten ja olettamusten kehä joka suunnalta. Johtajan esimies arvioi johtajan hyvyyttä eri tavalla kuin tämän alaiset.
Oli tilanne silti mikä tahansa, johtajan pitää saada aikaan tuloksia yhdessä muiden kanssa. Hänen pitää saada ihmiset mukaan ja ottamaan vastuuta. Vaatiminen ja toisen ihmisen arvostaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Hyvä johtaja antaa muiden loistaa ja nauttii muiden onnistumisista sekä hyvistä ajatuksista. Sillä tavalla syntyy luottamuksen ja luovuuden ilmapiiri, jossa saadaan aikaan tuloksia. Viimeistään niiden perusteella johtajan esimieskin tämän suoriutumista arvioi.
—
kuva: © Maksim Samasiuk – Fotolia.com