Avainsanat
Kun ryhdyin viime maanantaina luonnostelemaan tätä blogimerkintää, tarkoitukseni oli kirjoittaa konsulttityön varjopuolista: ikävistä asiakkaista. Viikon mittaan kirjoituksen edistyessä pääaiheesta tuli sivujuonne. Tänään sunnuntaina lopputulos on jotain, mitä en etukäteen odottanut.
On olemassa ihmisiä, jotka tuovat omaa erinomaisuuttaan esille huomauttamalla toisten erheistä. Tällaiset henkilöt löytävät virheitä sieltäkin, missä niitä ei ole. Epätarkkuuskin riittää. Heillä on aivan omanlaisensa tapa tehdä se: pieni virne kasvoilla, ylemmyydentuntoinen naurahdus tai silmien pyöritys tehostamassa sanomaa. Sopivan hetken odotus, tähtäys, tulitus. Jälleen yksi julkisesti nöyryytetty päänahka saalistettu. Tällaisen asiakkaan tunnistaa ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Heille konsultti ei ole ihminen. Itse asiassa on hyvä, jos he saavat sadistisen mielihyvänsä konsulttien kautta. Konsultti pääsee pahimmistakin tapauksista lopulta eroon, kun projekti päättyy. Sen sijaan on surullista, jos nämä arjen ankeuttajat saavat terrorisoida toiminnallaan koko työyhteisöä.
Onneksi suurin osa tapaamistani ihmisistä pitää konsultteja aivan normaaleina ihmisinä. Konsultin ja asiakkaan välillä on yleensä tietty varautuneisuus, joka johtuu rooleista. Se ei ole vastakkainasettelua – tai ainakaan pitäisi olla sitä – koska molemmat työskentelevät samaa tavoitetta kohti. Toki sekä asiakkaalla että konsultilla on myös omia tavoitteita ja motiiveja, mutta projektin tavoitteet ovat yhteiset. Nimittäin jos näin ei ole, mitä edellytyksiä projektilla on onnistua?
Asiakassuhteen kestäessä pitkään luottamus kasvaa ja molemmat oppivat toistensa työtavat paremmin. Joidenkin asiakkaiden kanssa varovaisuus ja etäisyys säilyvät silloinkin. Molemmat käyttäytyvät täysin normaalisti ja kohteliaasti, mutta tietty ”emme ole kollegoita” -suhtautuminen on havaittavissa. Se on ihan o.k. Ei tarvitse olla mitään muuta. Normaali, kohtelias asiakassuhde on hyvä asia.
Tämän työn yksi hienoimmista asioista ovat ne asiakkaat, jotka käyttäytyvät aivan kuin konsultti olisi heidän kollegansa. Varautuneisuutta ei ole vaikka asiakassuhde olisi uusi. Käytännössä se näkyy niin, että lounaalla jutellaan kaikesta muusta kuin työstä. Konsultti pyydetään mukaan tiimin tai yksikön kehittämistilaisuuksiin, jopa yhteisiin illanviettoihin. Se on paras luottamuksen osoitus. Suhtautuminen kertoo siitä, että konsultin tekemää työtä arvostetaan ja se koetaan hyödylliseksi. Siitä tulee äärettömän hyvä olo, ja oma motivaatio työn tekemiseen kasvaa. Lisäksi – mikä on jopa hienompaa – se on viesti siitä, että konsultti on ansainnut asiakkaan luottamuksen myös ihmisenä, persoonana. Samalla se vetää nöyräksi ja muistuttaa työn hetkellisyydestä. Myös hyvä projekti päättyy ja kierros alkaa alusta.
—
kuva: Randy Son Of Robert