Avainsanat
ajankäyttö, arvot, kiire, konsultointi, palkinta, raha, työ
Tajusin juuri, että olen alkanut mitata ajankäyttöäni rahassa. En pidä tästä kehityksestä yhtään. Milloin näin on tapahtunut? Veikkaan, että niihin aikoihin, kun siirryin provision piiriin.
Provisiopalkkaus vaikuttaa siihen miten asioita priorisoi. Se muuttaa arvoja. Hiljaa, mutta varmasti. Yhtäkkiä ajasta tulee resurssi, jonka voi käyttää rahaa tuovaan asiaan tai johonkin muuhun. Asiakkaat valitaan sen perusteella, kuka maksaa eniten (tai edes kaikesta tehdystä työstä). Ei suinkaan projektin kiinnostavuuden, yhteiskunnallisen merkityksen tai muun ylevän ja kehittävän ominaisuuden perusteella.
Riskinä on, että työn tekee nopeammin eli vähemmän laadukkaasti, koska se vapauttaa aikaa lisätienestien hankkimiseen. Hitaasti tekeminen ei ole valtti sinänsä, mutta kiireetön tekeminen on. Se lisää laatua, koska hosuminen ja epätarkkuus jäävät pois.
Provisiopalkkaus tekee yksilöistä egoisteja. Tiimityö vie aikaa, kun pitää keskustella ja koordinoida ja selittää ja ”breinstormata”. Äh, eihän sellaista jaksa. Ja sitä paitsi, on paljon rahakkaampaa tehdä juttuja yksin. Voi ei, en halua ajatella näin!
Millä perusteilla provisio pitää jakaa, jotta se ohjaa toimintaa yhteisen hyvän suuntaan? Tai edes tukisi yksilöitä elämään sovussa arvojensa kanssa.
—
Kuva: Disney
Konsultin hyvä elämä 