Avainsanat
ajankäyttö, aloitteleva konsultti, asiakkaat, kiire, projektit
Olen jälleen ollut vähän aikaa poissa luotanne, rakkaat lukijat, mutta otetaan se aika nyt takaisin.
On olemassa asioita, joita tuoreelle konsultille ei kerrota. Ne pitää oppia kokemuksen kautta tai havainnoimalla vanhempia tieteenharjoittajia. Omiin kokemuksiini perustuen jaan teille nyt muutaman oman näkemykseni:
Omat rajat on tunnettava. Yritysvierailuilla konsulttitaloissa oli tapana kehua, että projektien välissä voi pitää lomaa ja lähteä vaikka Balille surffaamaan. Toisin sanoen loma-ajat ovat joustavia. Oma kokemukseni on, että projektit eivät suinkaan seuraa toisiaan siistin lineaarisesti, vaan ne limittyvät ja lomittuvat. Sitä paitsi konsultille itselleenkin on tärkeää, että hänen laskutusasteensa pysyy korkeana. Se tarkoittaa, että parhaimpina bisneskuukausina ei edes tee mieli ottaa lomaa. Lisäksi projektit harvoin päättyvät suunniteltuna päivänä, eli pitkälle etukäteen suunnittelu on hyvin vaikeaa. Pääsääntö on, että lomaa pidetään samaan aikaan asiakkaan kanssa. Sanottuani tämän kirjoitan jotain, mikä kääntää kaiken edellisen päälaelleen: jos suunnittelee riittävän pitkälle tulevaisuuteen (ja pitää riittävän kovaa meteliä suunnitelmistaan), mikään ei yleensä ole mahdotonta.
Innostuminen pitää joskus teeskennellä. Asiakkaiden pitää saada kuulla, että jonkin tekeminen on helppoa. Kaikki toimeksiannot eivät aina ole kiinnostavia, mutta asiakkaille sitä ei saa näyttää. Konsultin pitää näyttää innostuneelta ja siltä, että jokainen aihe on kutsumus. Vaikkei niin aina olisikaan.
Palautetta ei saa suoraan. Kaikki asiakkaat eivät sano suoraan, jos he ovat konsultin kanssa eri mieltä. Toiset eivät sano vaikka he olisivat samaa mieltä. Se on kieltämättä outoa. Sitten jotenkin ihmeellisesti pitää tulkita rivien välistä ja varpaiden asennoista, miten asiat ovat. En ymmärrä, ketä tämä asenne hyödyttää. Asiat sujuisivat usein joutuisammin ja lopputulos olisi kaikkien kannalta parempi, jos puhuttaisiin suoraan.
Seurustelu asiakkaiden kanssa lounaalla. Jos asiakas pyytää lounaalle, kutsuun tartutaan. Vain silloin on hyväksyttyä kieltäytyä, kun lounas osuisi toisen, aiemmin sovitun tapaamisen päälle. Lounaita tai kahvihetkiä ei koeta työksi, minkä vuoksi niiden arvoa ei ymmärretä. Varsinkin kiireessä muut työt saavat kohtuuttoman suuren painoarvon – sellaiset työt, jotka voi hoitaa yksin tietokoneella omalla konttorilla. Ihmeellistä kyllä, tähän konsultin helmasyntiin syyllistyy osa kokeneimmistakin konsulteista. Aihe ei koske yksinomaan konsultointia, vaan pätee mihin tahansa sidosryhmä- ja asiakastapaamiseen. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, pitäisi aina pysähtyä miettimään, mikä jättää asiakkaalle hyvän mielen ja toimia sen mukaan. Totuuden nimissä, eihän konsultointi mitään puiden halaamista ole, eli lounailla on tietysti muukin arvo kuin hyvä mieli: yhteiset epämuodolliset hetket ovat yksi parhaimmista tavoista rakentaa asiakassuhdetta. Se ei ehkä tuo pikavoittoja, mutta taatusti hyödyttää pitkällä tähtäimellä. Asiakkaan luottamus on arvokkainta, mitä konsultti voi ansaita.
—
kuva: © Lilya – Fotolia.com
Konsultin hyvä elämä 