Avainsanat
asiakkaat, katkeruus, oma-aloitteisuus, työhyvinvointi, vaihtoehdot, valittaminen
On yksi asia, jota en lakkaa ihmettelemästä. Jos joku ei viihdy työpaikassaan, miksi hän on samassa työssä 30 vuotta?
On ihmisiä, joiden mielestä mikään ei ole heidän työpaikallaan hyvin. Jos kysymys olisikin muutoshaluttomuudesta, se olisi ymmärrettävissä. Mutta kun kysymys on siitä, että aivan kaikki päätökset, jotka on historian aikana tehty, ovat olleet vääriä, liittyi niihin muutos tai ei. Johtajat on valittu väärin perustein, he tekevät huonoja päätöksiä, palkankorotukset jaetaan väärin perustein, heidän ammattitaitoaan ei arvosteta, viestintä on pielessä ja kollegat vaikeita. Mikään ei siis ole kunnossa – paitsi tietysti se, mistä he ovat itse päättäneet.
Konsulttina joutuu aika ajoin todistamaan hirvittävää määrää katkeruutta ja kyynisyyttä. Ne ovat hetkiä, jolloin muistaa, kuinka onnellisessa tilanteessa itse on. Ensinnäkin saa tehdä mielekästä työtä hyvässä työyhteisössä. Toiseksi on voimia muuttaa asioita, joihin ei ole tyytyväinen sekä uskoa siihen, että itse pystyy vaikuttamaan.
Kun näiltä ihmisiltä sitten kysyy, mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi, he eivät osaa nimetä yhtäkään toimenpidettä. On helppo valittaa päätöksistä, joiden tekemiseen ei ole itse osallistunut. Se on olevinaan nerokas taktiikka. Niin kauan kuin joku muu tekee päätökset, voi säilyttää itsellään oikeuden kritisoida. Taktiikassa on vain yksi ongelma. Sillä tavalla kurjistaa ihan itse omaa elämäänsä.
Olen työssäni huomannut, että useimmiten nämä katkeroituneet ihmiset ovat samoja, jotka toteavat, että ”johto määrää ja muut tottelevat”. Sitten he valittavat päätetyistä toimintatavoista – pahimmillaan siihen saakka kunnes jäävät eläkkeelle. Mietin usein, mitä on pitänyt tapahtua, että jostakin henkilöstä on tullut alistunut mielensäpahoittaja. Osa lienee luonteeltaan sellaisia. Toinen syy saattaa olla se, että heidän työyhteisönsä on muokannut heidät sellaisiksi. Jos tarpeeksi monta kertaa huomaa, että vaikuttamisen mahdollisuudet ovat näennäisiä ja vain osa johdon pyörittämää näytelmää, tottakai lakkaa yrittämästä. Mutta sitä en ymmärrä, miksi nämä henkilöt jäävät kaikesta huolimatta töihin samaan organisaatioon. Ehkä sitten on olemassa organisaatioita, jotka tappavat ihan kaiken oma-aloitteisuuden.
Joitakin viikkoja sitten kirjoitin, miten antoisaa on työskennellä hienojen asiakkaiden kanssa. Aloittaessani konsulttina en kuvitellut, että yksi tämän työn hyviä puolia olisi se, että saa nähdä myös aika karmivia työyhteisöjä. Voin hyvillä mielin todeta: ”Tuolla en ainakaan haluaisi itse olla töissä!”
—
kuva: hortongrou
Konsultin hyvä elämä 